Pieni kuulokojetta tai sisäkorvaistutetta käyttävä koululainen saapuu aamulla kouluun. Kaikki luokkahuoneet ovat esteettömiä. Akustiikka on kunnossa. Oppilaan ei tarvitse miettiä, onko FM-laite omalla kaulalla tai opettajan mikrofoni auki. Opettajan ääni kuuluu selvästi opettajan langattomasta mikrofonista ja muiden oppilaiden äänet automaattisesti suuntaavasta tilamikrofonista, joka on asennettu alakattorakenteisiin. Ääni siirtyy langattomasti oppilaan kojeisiin. Myös audiovisuaalinen ohjelmaääni on valmiiksi reititetty äänensiirtojärjestelmään eli induktiosilmukkaan. Näin kuuloesteettömyyden tulisi toteutua. Todellisuus on kuitenkin toinen.
Ympäristöministeriön toukokuussa julkaisemassa selvityksessä todetaan, että vuonna 2017 päivitetty esteettömyysasetus jättää aistiesteettömyyden liian vähäiselle huomiolle. Lisäksi, vaikka kokoontumistiloissa olisi käytössä äänensiirtojärjestelmä, kuten induktiosilmukka, ei sen toimivuudesta usein huolehdita tai järjestelmää osata käyttää. Uusia kouluja rakennetaan ja niistä puhutaan esteettöminä ympäristöinä. Aistiesteettömyys kuitenkin toteutuu harvoin. Usein uusissa kouluissa induktiosilmukat rakennetaan ainoastaan joko ruokalaan tai liikuntasaliin – vaikka suurimman osan ajastaan oppilaat viettävät luokkahuoneissa – ja niihinkin vain osaan tilasta.
Kouluympäristöön sopiva tekniikka on ollut jo pitkään hyvää, mutta valitettavasti sitä ei osata ottaa huomioon rakennusten suunnittelu- ja toteutusvaiheissa. Ympäristöministeriön ohjeissa ilmaistaan selvästi, että tiloissa, joissa on ääntä toistavia laitteita, pitää olla myös ääntä siirtävä järjestelmä, eli induktiosilmukka. Mitään rangaistusta ei kuitenkaan seuraa, vaikka kunnat jättäisivät induktiosilmukkajärjestelmät toteuttamatta rakentamisvaiheessa. Ja niin käy harmittavan usein.
Kehittyvä teknologia tarjoaa kuuloesteettömyydelle uusia mahdollisuuksia, joista ei ennen osattu unelmoidakaan. Näköpiirissä lymyilevä Bluetooth Auracast voi parhaimmillaan jo vuosikymmenen päästä olla käytössä induktiosilmukan rinnalla ja mullistaa kuulolaitteen käyttäjien arjen. Ensin siihen liittyvä viiveongelma, huulisynkronointi, tulee kuitenkin saada ratkaistua. Kuulohaasteiden takia opintojen kanssa kamppailevalle lapselle tai nuorelle vuosikymmen on kuitenkin pitkä aika. Emme voi jäädä odottelemaan teknologian ihmeratkaisuja, vaan esteettömyyden on toteuduttava nyt.
Jotta alussa kuvaamamme tulevaisuuden visio toteutuisi ja lapsemme saisivat nauttia aistiesteettömästä ympäristöstä, muistakaamme vaatia hyviä kuunteluolosuhteita!
Mikko Haho,
kuuloesteettömyyden kokemusasiantuntija, yrittäjä, Qlu Oy
Siiri Hakopää,
toimittaja