Lapualainen Mico on saanut aina olla juuri sellainen kuin on. Pienellä paikkakunnalla kuulokavereista on pulaa, mutta vahva tukiverkosto tuo turvaa ja joustoa arkeen.
Milla Luoma ei ollut kuullutkaan mikrotiasta ennen poikansa Micon syntymää. Alkuun diagnoosi tuli shokkina, mutta huoli helpotti sitä mukaa, kun Luoma löysi aiheesta lisää tietoa.
– Olen alusta asti ollut avoin ja kertonut Micon mikrotiasta ja kuulon haasteista. Olemme olleet todella onnekkaita siinä, miten hyvin kaikki läheisemme ovat ottaneet Micon vastaan juuri sellaisena kuin hän on, Luoma kertoo.
Nyt kuusivuotias Mico käy esikoulua ja uusioperheeseen kuuluvat myös Luoman mies sekä kolmevuotias pikkusisko Milea. Micon ensimmäisinä vuosina äiti ja poika olivat kuitenkin kahden.
– Olin silloin yksinhuoltaja, Micon isä ei ollut kuvioissa. Onneksi kuitenkin Taysista (Tampereen yliopistollinen sairaala) osattiin alusta asti neuvoa ja kertoa kaikki tarvittava. Silloinkin kun johonkin ei heti osattu vastata, tieto kyllä etsittiin.
Myös muun muassa KLVL:n kurssien ja tapahtumien kautta perhe on saanut lisää tietoa ja vertaistukea. Luoma toimi myös pitkään KLVL:n Pohjanmaan jäsenyhdistyksessä.
Kamppailua oikeuksista
Ensimmäisen kerran Mico sai kuulokojeen toiseen korvaansa puolivuotiaana. Myöhemmin kojeita alettiin käyttää molemmissa korvissa. Kieli alkoi kehittyä hyvin puheterapian tuella ja aiemmin käytetyt apuviittomat ovat jääneet pois.
– Puheterapia jatkuu edelleen. Micon puhe on kyllä selkeää, mutta ärrien ja ässien kanssa vielä treenataan.
Kotona ilman taustahälyä Mico kuulee hyvin, vaikka välillä asioita joutuu toistamaan ja pitkät fraasit saattavat tuottaa hankaluuksia. Kodin ulkopuolella menevä eskarilainen ei aina ehdi keskittymään.
Vilkas ja seurallinen Mico sai vuosi sitten ADHD-diagnoosin. Diagnoosin saaminen mahdollisti oikean lääkityksen saamisen, mikä on helpottanut perheen arkea.
– Mico on aina hyvällä tuulella ja nauttii seurasta ja huomiosta. ADHD:n kanssa on toki hyviä ja huonoja päiviä, mutta koskaan hän ei ole kärttyinen.
Vaikka Mico on aurinkoinen lapsi haasteitakin löytyy. Luoma on yli vuoden kamppaillut Lapuan sosiaalitoimen kanssa saadakseen omaishoidon tukea. Tuki evättiin, mutta Luoma sai ystävän kautta vinkin ottaa yhteyttä juristiin, jonka avulla Luoma valitti päätöksestä. Valitus käsitellään Vaasan käräjäoikeudessa.
– Juristin apu oli onneksi alle 18-vuotiaalle ilmainen. Taistelen kynsin hampain saadaksen haluamani päätöksen. Micolla on kuitenkin monia haasteita ja hän täyttää edellytykset minimituen saamiseksi.
Vahva tukiverkosto auttaa jaksamisessa
Pienellä paikkakunnalla ei ole lähistöllä muita kuulovammaisia lapsia, mutta omanikäistä leikkiseuraa löytyy kylältä, jonne on parinkymmenen kilometrin matka.
– Esikoulussa on onneksi muita lapsia seurana ja olemme muuttamassa Kauhavalle lähemmäs keskustaa, josta löytyisi toivottavasti enemmän kavereita. Tällä hetkellä seuraksi kelpaavat vanhemmat ukot joiden traktorin kyytiin Mico saattaa joskus päästä ajelulle.
Pikkusisko ei kelpaa Micolle leikkikaveriksi. Vahvatahtoiset sisarukset ottavat kotona paljon yhteen ja vanhempien on vähän väliä puututtava lasten kahnauksiin.
– Onhan se välillä raskasta puuttua jatkuvasti leikkeihin. Milea osaa leikkiä itsekseenkin, mutta Mico kaipaisi jatkuvasti seuraa ja huomiota. Kerran kuukaudessa Mico viettää viikonlopun tukiperheessä. Micon tukiperheessä ei ole muita lapsia, joten molemmat lapset saavat nauttia yhtenä viikonloppuna kuukaudessa aikuisten jakamattomasta huomiosta.
Perheen hyvinvointia ja jaksamista ylläpitää hyvä tukiverkko. Isovanhemmat, vanhemmat ja sisarukset ovat lähellä ja valmiina auttamaan.
– Saamme mieheni kanssa joustavasti kahdenkeskistä aikaa, sillä lastenhoitoapu on lähellä. Olemme todella onnekkaita.
Luoma kertoo olevansa onnekas monessa suhteessa.
– Micoa ei ole koskaan kiusattu ja hänet on otettu vastaan juuri sellaisena kuin on. On hienoa, että tänä päivänä erilaisuudesta ja yksilöllisistä tarpeista puhutaan avoimesti ja olen itse halunnut samalla tavalla olla avoin.